Ekotehokkuus

Kiinteistö- ja rakentamisala sopeutuu parhaillaan yhä kiristyviin energiatehokkuusvaatimuksiin. Mittavia muutoksia on odotettavissa niin tuotteisiin, toteutustapoihin kuin palveluihin. Kokonaisvaltaisempi askel toimialan ympäristövaikutusten arvioimiseksi on kuitenkin jo odottamassa: seuraava trendi on ekotehokkuus.

Mitä ekotehokkuudella oikeastaan tarkoitetaan ja miten sitä voidaan mitata? Ekotehokkuutta voidaan tarkastella saavutettuna hyvinvointina suhteessa aiheutettuun ympäristökuormaan:


Ekotehokas rakennettu ympäristö luo hyvinvointia edistäviä tekijöitä mahdollisimman paljon ja monille sekä mahdollisimman pienellä ympäristökuormalla. Rakennuksissa ihmisten hyvinvointia edistävät muun muassa hyvä sisäilmasto, pitkä käyttöikä, tarkoituksenmukaiset tilat, muunneltavat rakennukset sekä toteutuksen laatu.

Ympäristökuorma on hyvinvoinnin hinta ympäristölle. Sitä mitataan esimerkiksi kasvihuonekaasu-, pienhiukkas- ja muina päästöinä, jätteiden määränä, raaka-aineiden ja puhtaan veden niukkenemisena sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemisenä.

Ekotehokkuuden lisäksi puhutaan kestävästä rakentamisesta, joka on astetta laajempi käsite kuin ekotehokkuus. Kestävä rakentaminen sisältää myös taloudelliset tekijät sekä vaikeammin mitattavia sosiaalisia ympäristötekijöitä.

Isoja edistysaskeleita energiatehokkuudessa
Vuonna 2002 annettu ja vuonna 2010 uusittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on saanut aikaan valtavan panostuksen rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi koko Euroopassa. Vauhti on nyt niin kova, että vaatimukset ja laskentamenetelmät ovat uusiutuneet muutaman vuoden välein useissa maissa...

Lue ekotehokkuus-paneelin koko raportti:

ROTI 2011 Ekotehokkuus

1570 kb, päivitetty 1.2.2011